Turun Naislaulajien johtajat

1944-1958
Lempi Ahlströmin johtajakausi 1944-1958
1959-1965
Elvi Kunnaksen johtajakausi 1959-1965
1966-1991
Hilkka Siipolan johtajakausi
1992-2002
Satu Luukkonen kuoron johtajana
2002-2004
Turun Naislaulajat 2000-luvulla

Lempi Ahlströmin johtajakausi 1944-1958

Turun Naislaulajat perustettiin marraskuussa 1944 jatkamaan 1930-luvun alussa syntyneen maineikkaan Turun Lottakuoron toimintaa. Johtaja Lempi Ahlström oli johtanut jo Lottakuoroa, jonka jäsenet jatkoivat kuorossa uudella nimellä. Ensimmäisenä vuonna kuoron jäsenmäärä nousi 45 perustajajäsenestä 68 laulajaan, ja 1950-luvun alussa kuorossa oli yli 80 laulajaa. Jo alusta pitäen kuorolle oli leimallista korkeatasoinen ohjelmisto ja taiteellinen taso, mikä johti menestyksiin niin konsertti- kuin kilpailurintamilla. Jo muutaman vuoden ikäisestä kuorosta todettiin: Turun Naislaulajat lauloivat itsensä maamme valiokuorojen joukkoon. Lempi Ahlström oli mukana perustamassa Suomen Naiskuoroliittoa syksyllä 1945. Kuorolla on ollut oma merkki jo vuodesta 1947 alkaen: äänirauta, jonka päällä on Auran lilja, jossa kirjaimet T ja N. Merkki on luultavasti Lempi Ahlströmin suunnittelema. Seuraavana vuonna vihittiin käyttöön kuoron lippu. Sodanjälkeisinä pulavuosina silkkikankaan saaminen ei ollut helppoa; apu löytyi lahden takaa göteborgilaiselta Lodola-kuorolta. Ensimmäinen ulkomaanmatka vuonna 1949 suuntautuikin tämän kuoron vieraaksi, ja toinen Ruotsin ja Tanskan kiertue toteutui jo kahden ja puolen vuoden kuluttua, sillä kuoro oli kovasti niittänyt mainetta. Turun Naislaulajat on ehtinyt vuosikymmenten mittaan saavuttaa lukuisia voittoja mm. Suomen Naiskuoroliiton ja SULASOLin kilpailuissa niin kuoron kuin pienryhmienkin sarjoissa. Voitto tuli jo ensimmäisellä osallistumiskerralla 1951! Kuorolaiset ovat suorittaneet Naiskuoroliiton laulajamerkkejä eli hopeakelloja niin ansiokkaasti, että Turun Naislaulajat pitänyt kärkisijoja lähes alusta saakka, ensin toista sijaa vuosikymmenten ajan ja kärkipaikkaa 1990-luvun lopulta saakka. Ensimmäiset kymmenen ”kellokasta” kuoroon saatiin jo vuonna 1951 ja perinne on jatkunut. Valtakunnan ensimmäiset taitokellojen saajat olivat Turun Naislaulajien jäseniä. Syy siihen, että merkkisuorituksista palkitaan hopeakellolla, juontuu kesällä 1948 Helsingissä pidetyistä laulu- ja soittojuhlista. Siellä kuulun 1500 naislaulajan suurkuoron laulu soi arvioiden mukaan ”kuin jättiläismäinen hopeakello”, naiskuorojen laulu oli kuin ”hopeakellojen helkyntää”. Turun Naislaulajat on tehnyt yhteistyötä muiden kuorojen kanssa. Kun Turkuun oli vihdoin valmistunut uusi konserttitalo, voitiin toteuttaa menestyksekäs ja loppuunmyyty yhteiskonsertti mieskuoro Laulun Ystävien kanssa joulukuussa 1952. Yhteistyö jatkui mm. Turun yliopiston promootiossa kolmea vuotta myöhemmin Tauno Pylkkäsen promootiokantaatin esityksellä. Kymmenvuotisjuhlakonsertti pidettiin marraskuussa 1954, ja tästä eteenpäinkin juhlakonsertit kuuluivat käytäntöön aina tasavuosia juhlittaessa. Lempi Ahlströmin pitkä johtajakausi päättyi 25-vuotisjuhlakonserttiin syksyllä 1958.

Elvi Kunnaksen johtajakausi 1959-1965

Turun Naislaulajien seuraavat seitsemän vuotta kuluivat Elvi Kunnaksen johdolla – edelleen taiteellisesti korkeatasoisen ja vaihtelevan ohjelmiston parissa. Jäsenistöltään nuorentunut kuoro esiintyi mm. Turun yliopiston uusien rakennusten vihkiäisjuhlassa ja jatkoi suuren suosion saavuttaneita ”iloisia iltoja” monipuolisilla esityksillään piristäen Turun kulttuurielämää. Kuoron koko oli alkuvuosista pienentynyt noin 50:een ja sittemmin noin 40:een. Kilpailumenestystä tuli edelleen. Kuorossa aiemmin laulaneet perustivat Seniorisiskot syksyllä 1961. Elvi Kunnas toimi myös Naiskuoroliiton puheenjohtajana. Hänen johtajakaudellaan Turun Naislaulajat emännöi Naiskuoroliiton 15- ja 20-vuotisjuhlat sekä yhdessä Turun piirin kanssa Sulasolin 40-vuotiajuhlaa. Kuoronjohtaja kutsui usein laulajat kotiinsa kauden alkajaisiin tai päättäjäisiin. Omiakin juhlakonsertteja pidettiin. 20-vuotisjuhlakonsertin yhtenäinen äänenmuodostus ja tulkinta, samoin kuin kauniit ”nunnamaiset luostaripuvut” saivat runsaasti kiitosta.

Hilkka Siipolan johtajakausi

Musiikinopettaja Hilkka Siipola tuli Turun Naislaulajien johtajaksi 1966, ja hän jatkoi tehtävässä vuoteen 1991. Hänen aiemmasta kuorostaan, yliopiston piirissä toimineesta Aurattarista, tuli kuoroon uusia jäseniä, ja kuoron vahvuus pysyi noin 30 laulajassa. Hilkka Siipola huolehti myös kuoron äänenmuodostusopista, ja harjoituksiakin oli kahdesti viikossa Aurakadun koulussa. Uuden johtajan ensi konsertti liittyi itsenäisyyden 50-vuotisjuhlavuoteen. Menestyksekäs kilpailuihin osallistuminen jatkui edelleen, ja voitto poiki esiintymisen Sulasolin 50-vuotisjuhlassa Finlandia-talossa. Tässä yhteydessä alkoi viikonloppuleirien käytäntö ennen konsertteja. Kuoro uudistui myös muulla tavoin; esimerkiksi 30-vuotisjuhlakonsertin ohjelmisto 1974 oli poikkeuksellisen modernia ja ennakkoluulotonta, mistä sateli jälleen kiitosta. Mukana oli mm. puhekuoroakin. Nostalgiaan ei viitattu missään yhteyksissä, eikä mukana enää ollut kuoron lippulaulua, kuten aina tätä ennen. Kun kuoro osallistui ensimmäiseen ulkomaiseen kilpailuunsa Saksan Elzissä vuonna 1975, naiskuorosarjassa tuli ylivoimainen voitto. Menestystä täydensi kuudes sija erikseen nimettyjen valiokuorojen kisassa. Kansallispuvuissa esiintynyt kuoro valloitti monituhatpäisen yleisön. Seuraavan kerran Turun Naislaulajat esiintyi erityisen kunniakkaissa tehtävissä vuonna 1978: Turun Musiikkijuhlien avajaiskonsertissa, arkkipiispa Mikko Juvan virkaanastujaisissa Turun tuomiokirkossa sekä opetuskuorona tv-ohjelmassa. Turun Naislaulajat teki myös lukuisia kotimaankiertueita ja osallistui erityisen ansiokkaasti kuoro- ja pienryhmäkilpailuihin. Voitto tuli viisi kertaa vuosina 1976-1986. Osallistuessaan Tampereen Sävel –kilpailuun 1977 Turun Naislaulajat palkittuiin kahdella kultaleimalla. Näinä vuosina kuoro levytti myös kaksi omaa levyä sekä osallistui turkulaiskuorojen yhteislevyyn. Turun Naislaulajat valittiin Naiskuoroliiton Vuoden kuoroksi 1983. Sen jälkeen oli taas vuorossa juhlavuosi. Turun Naislaulajien 40-vuotisjuhlakonsertissa marraskuussa 1984 kuultiin jälleen tilausteoksia, ja juhlakuorossa oli mukana kaksi perustajajäsentäkin. Konsertissa lauloi myös tyttökuoro, joka oli syntynyt keväällä 1981. Nuorisokuoro Turun Tytöissä lauloi kuorolaisten tyttäriäkin. Tyttökuorolta toivottiin omaa konserttia, joka pidettiinkin seuraavana keväänä. Turun Tytöissä oli parhaimmillaan nelisenkymmentä laulajaa, kunnes musiikkiluokkien suosio vei musikaaliset nuoret muihin kuoroihin, toki myös Naislaulajiin. Turun Tyttöjen toiminta loppui 1989. Hilkka Siipola toimi Naiskuoroliiton taiteellisena johtajana parikymmentä vuotta. Hänen 20-vuotiskauttaan Turun Naislaulajien johdossa juhlittiin komeasti, ja ansioitunut johtaja sai paljon tunnustusta osakseen. Monia traditioita ja esiintymisiä oli ehtinyt vakiintua hänen kaudellaan. Pidettiinpä turkulaissäveltäjien teoksiin pohjautuva konserttikin, sillä johtaja oli solminut tiiviit yhteydet paikallisiin säveltäjiin. Turussa järjestettiin myös Naiskuoroliiton 45-vuotispäivät 1990. Keväällä 1992 oli vuorossa Hilkka Siipolan läksiäiskonsertti ja lähtöjuhla.

Satu Luukkonen kuoron johtajana

Satu Luukkonen tuli Turun Naislaulajien johtoon 1992. Suurproduktio Oopperan Helmiä Laulun Ystävien kanssa talvella 1993 oli suuri menestys, sillä lippujonot ulottuivat ulos saakka. Yli sadan laulajan voimin toteutettu hanke oli vaativa monella tavalla. Näyttävä lopputulos syntyi enemmänkin kekseliäisyyden kuin suurten rahojen avulla. Esitys toistettiin vielä syksyllä. Tällä välin kuoro osallistui toista kertaa Tampere in chorus –kuorokatselmukseen ja saavutti siellä kultaleiman. Erityisesti kokonainen oopperakohtaus, kehruukuoro solisteineen ja koreografioineen oli vedonnut tuomareihin. 50-vuotisjuhlavuottaan kuoro vietti mm. naistenpäivän hyväntekeväisyyskonsertilla muiden turkulaisten naiskuorojen kera sekä juhlakonserteilla tuomiokirkossa ja Konserttitalossa. Juhlavuotensa kunniaksi kuoro julkaisi 50-vuotishistoriansa, jonka kirjoitti lehtori Ritva-Liisa Hovi. Vaihtelevan ohjelmiston kautta Turun Naislaulajien pyrkimyksenä on ollutkin uudistaa perinteistä mielikuvaa naiskuorolaulusta. Satu Luukkosen johdolla kuoro pyrki kokonaisvaltaiseen esiintymiseen, jossa koreografioilla ja näyttävillä asuilla oli oma panoksensa. Harjoitustahti oli todella tiivis, sillä kuoro harjoitteli kolme tuntia kahdesti viikossa, ja esiintymisiä erilaisin kokoonpanoin oli lähes viikoittain. Ohjelmistossa oli niin kirkkomusiikkia kuin swingiäkin. Niinpä menestystäkin sateli: Kokkolan naiskuoropäivillä kuoro palkittiin kahdella kultaleimalla 1996, ja seuraavana vuonna Tampereen Sävelessä tuli menestystä nautittavan flamencokoreografian kera – tuolloin ohjelmistoon kuului Rautavaaran Suite de Lorca –sarja. Näistä ansioista Turun Naislaulajat valittiin toisen kerran Naiskuoroliiton Vuoden kuoroksi. Kilpailuihin kuoro osallistuikin vuosittain: Norjan Skieniin 1998 ja Kotkan Meripäiville pienemmällä kokoonpanolla 1999. Mieliin painuivat myös Stabat Materin esitykset orkesterisäestyksen kera vuonna 1997. Turun Naislaulajien yhteydet edeltäjäänsä Turun Lottakuoroon palautuivat mieliin esiintymisellä Turun Lottaperinneyhdistyksen juhlassa 2001. Kuoro myös levytti pitkästä aikaa: What Colour Is Love ilmestyi 2002. Samana keväänä Naislaulajat emännöi Turun Naiskuoropäiviä.

Turun Naislaulajat 2000-luvulla

Kuoron johtaja vaihtui syksyllä 2002, kun johtoon astui Pertti Rasilainen Satu Luukkosen lopetettaessa 10-vuotisen taipaleensa. Kuoronjohtajana, pianistina ja urkurina toimineen Pertti Rasilaisen johdolla Naislaulajat konsertoi nimekkäiden miesten rinnalla: solisteina lauloivat niin Jaakko Ryhänen kuin Mika Pohjonenkin, ja ohjelmisto uudistui mm. kuoronjohtajan omin sovituksin. Turun Naislaulajat oli mukana mm. Åbo Svenska Teaternin vahvatunnelmaisessa produktiossa Sången i Själö keväällä 2004 ja piti yhteiskonsertteja Espoon Mieslaulajien kanssa.

Vuosina 2004-2007 kuoroa johti Sibelius-Akatemiassa ja Turun yliopistossa opiskeleva nuori lahjakkuus, Markus Yli-Jokipii. Turun Naislaulajien jäsenistö uudistui ja nuorentui hänen johtajakaudellaan. Erityistä huomiota kuorossa kiinnitettiin hyvään äänenmuodostukseen ja laulutekniikkaan unohtamatta kuitenkaan eläytymisen voimaa. Vaativuus mutta samalla innostavuus luonnehti hänen kauttaan, jolloin tavoitteena oli edelleen kypsä naiskuorosointi ja laadukas, vaihteleva ohjelmisto. Kuoro esitti jälleen Pergolesin Stabat Materin pääsisäisenä 2005, ja teemallisina konsertteina kuultiin mm. Maalla, merellä ja ilmassa (keväällä 2006), Kodin joulu (2006) ja Kevään mysteeri (2007). Kesällä 2007 kuoro osallistui Sydänten laulusilta –festivaaliin Porissa.

Turun Naislaulajien nykyinen johtaja Riitta Sorvola aloitti tehtävässään syksyllä 2007. Riitalla on vahva naiskuorotausta: hän on johtanut naiskuoro Arrhythmicsiä vuodesta 2000 alkaen ja laulanut Turun Naislaulajissa vuodesta 1984. Riitta Sorvolan johdolla kuoro on innostunut jälleen mm. merkkisuorituksista: viimeksi merkkisuorituksia on laulettu kesällä 2008. Perus-, taito- ja mestarimerkkejä on vuosikymmenten mittaan tullut Turkuun jo lähemmäs kaksi sataa, ja kuoro pitääkin kärkipaikkaa tiukasti hallussaan. Kuoron ohjelmistossa on edelleen niin kirkollista kuin viihteellisempää musiikkia, keskiajalta nykysäveltäjien tuotantoon. Turun Naislaulajat on edelleen valmis heittäytymään kunnianhimoisiin haasteisiin ja jatkamaan taiteellisesti tinkimätöntä työtään.